Metsästys
Metsästys oli rautakaudella kaikkein tärkeimpiä elinkeinoja. Metsästämällä saatiin ruokavaliota monipuolistanutta lihaa ja turkiksia, jotka olivat erittäin tärkeä vientituote. Turkiksia käytiin pyytämässä vesireittejä pitkin erämaissa, joissa turkiseläimet elivät. Tärkeimpiä turkiseläimiä olivat karhu, majava, orava, ilves ja näätä, ja niitä saatettiin lähteä metsästämään jopa satojen kilometrien takaa. On myös todennäköistä, että metsien eräyhteisöt ovat välittäneet turkiksia rannikon maataviljeleville yhteisöille.
Turkiksista ei jää arkeologisesti juuri jälkiä, koska turkiseläimet nyljetään jo metsästyspaikalla, eivätkä luut usein päädy asuinpaikoille. Rautakautisista kalmistoista löytyneet karhunkynnet ovat kuitenkin luultavasti peräisin vainajan mukana poltetuista karhuntaljoista. Jo roomalainen historioitsija Tacitus mainitsee ajanlaskun alussa kaukaisen Pohjolan paksut turkikset, ja keskiajan alussa turkikset olivat Suomen tärkein vientituote. Luultavasti niitä himoittiin etelämpänä Euroopassa rautakaudellakin.