Yhteiskunta
Rautakauden suomalaisesta yhteiskunnasta on vaikea puhua suurella varmuudella. Arkeologisten tutkimusmenetelmien kehittyessä ja uusien tutkimuskohteiden myötä käsityksemme rautakauden yhteiskunnasta tulee yhä muuttumaan. Nykyisen tietämyksen perusteella on kuitenkin mahdollista hahmotella tiettyjä piirteitä rautakauden kyläyhteisöstä.
Arkeologisen aineiston perusteella suurimpia asutuskeskittymiä ovat olleet suurten vesistöjen alueet Hämeessä sekä pitkien jokilaaksojen alueet Suomen länsirannikolla. Maatalouteen pohjautuvat kyläyhteisöt ovat olleet kooltaan 50–200 henkilön suuruisia. On selvää, että tämänkaltainen ihmismäärä luo tietynlaista sisäistä hierarkiaa, joka on määrittynyt osittain suvun, osittain sukupuolen mukaan. Rautakautinen yhteisö voidaan nähdä luokkayhteiskuntana tietyllä varauksella. Suomessa on todennäköisesti ollut käsitys vapaista ja ei-vapaista ihmisistä. On vaikeaa sanoa miten yleistä orjuus oli Suomessa, mutta ilmiö on varmasti jollain tasolla ollut todellinen. Erään teorian mukaan 900-luvulla Suomeen virrannut, Lähi-idästä tuotu hopea oli suoraa seurausta orjakaupan kasvusta. Vapaiden ihmisten välistä arvoasteikkoa ollaan tyypillisesti voitu tarkastella vain yksilöiden hautoja vertailemalla. Viikinkiajalta tunnetaan hautoja, joista ei ole löydetty arvoesineitä, mutta toisessa saman ajan haudassa on saattanut olla peräti 200 lasihelmeä. On selvää, että esineet ovat heijastelleet myös henkilön identiteettiä ja asemaa yhteiskunnassa, ei pelkästään taloudellista asemaa. Voi kuitenkin hyvin syin olettaa, että myös viikinkiajan Suomessa oli ihmisten välistä epätasa-arvoa.
Yhtenä merkkinä yhteiskunnan järjestäytymisestä ovat muinaislinnat. Näitä yleensä mäille tai harjuille perustettuja linnoituksia tunnetaan Suomesta noin 100, ja ne ajoittuvat pääosin myöhäiselle rautakaudelle ja keskiajan alkuun. Suurin osa linnavuorista löytyy tunnettujen rautakautisten asutuskeskittymien vaikutuspiiristä. Koska linnavuoret sijaitsevat maantieteellisesti ketjuissa, ollaan niillä oletettu olevan merkitys kylien välisessä kommunikoinnissa, jossa on käytetty merkkitulijärjestelmää ulkopuolisen hyökkääjän varalle. Perusteltua on kuitenkin olettaa, että linnavuoret ovat olleet tarkkailu- ja turvapaikkoja, joissa ollaan suojauduttu nimenomaan naapurikylien hyökkäyksiä vastaan.
​
​
​
​